Ympäristöalan yritykselle olisi kysyntää (ainakin) Itä-Aasiassa

Tv:stä sunnuntai-iltana tullut ykkösdokumentti ”Kiinalainen haaste” herätti mielenkiinnon ja viritti minut kirjoitustilaan. Kiteytettynä dokumentissa pohdiskeltiin mikä on yritysten avain menestykseen? Mitä tuotantoa voidaan siirtää Kiinaan, mitä ei. Kaikkea ei nimittäin kannata. Kiina on länsimaalaisesta näkökulmasta katsottuna kaukana. Kiinalaiset itse arvostavat länsimaalaisia tuotteita ja onkin hullunkurista kun länsimaalaiset matkustavat Kiinaan ostamaan Guzzin laukun kopiota ja kiinalaiset puolestaan arvostavat aitoa ja hakevat sen Ranskasta.

Esimerkkejä onnistuneista yrittäjyyksistä Ruotsissa mainittiin useita. Yksi näistä oli arkkitehtitoimisto Sweco joka suunnittelee massiivista uutta eko-kaupunkia Kiinaan. Kyseessä on miljoonakaupunkihanke jonka suunnittelu työllistää 60 henkilöä kahdeksi vuodeksi. Ruotsilla on ekokaupunkien suhteen hyvä ja edelläkävijän maine.

Toinen esimerkki on Applen akateemiset ajattelijat. Teknologia on sama kuin kilpailijoilla, ero muihin on tehty sillä, että on yhdistetty poikkitieteellisesti eri alan akateemisesti koulutettuja ihmisiä ja laitettu heidät tekemään jotain aivan uutta.

Yritykset jotka ovat nopeimpia muuttumaan, ovat voittajia. Ruotsissa, Arjeplogin kunnassa, jossa on 3100 asukasta, on huikea autotestauskeskus. Toiminta on tarkoin suojattua ja pitää sisällään eri autovalmistajien suuria salaisuuksia. Se sai alkunsa lentokerhon jääradasta ja nyt koeajotoimintaa viedään Mongoliaan asti. Toiminta työllistää lähes koko kunnan väestön.

Pohjois-Ruotsissa, entinen ”kylmä takahikiä”, nykyään korkealle kehitetty Cold Center varastoi jäätä jäähotellin tarpeisiin ympäri vuoden. Turistit maksavat satoja euroja yöstä hotellielämyksestä. Kaupunki on ottanut tulevaisuuden haasteeksi puhtaan jään hyödyntämismahdollisuudet.

Tulevaisuuden alat tiedetään ja ne ovat ekonomian professori Viktor Normanin mukaan sähköinen media ja ilmasto- ja ympäristöteknologia. Kiinan matalapalkkaetu on mennyttä 15 vuodessa ja se mitä siellä tarvitaan, on länsimaalaisten ympäristöosaaminen. Hyvä me!

Innostavaa viikkoa kaikille!

 

 

 

 

Ensi-ilta poliittisessa runoillassa

Invalidi

Kädessäsi kipsi on, oletko onneton?
Liukkausko? – kenties voima viinan,
niin harva urheilua syyttää, vaik se laski tämän miinan.
Kertooko se minusta vai kysyjästä – sitä tiedä,
vaan tanssia en ainakaan voi ottaa viedä.

Yhdellä kädellä hankala on toimia,
arki vaatii sitkeyttä – voimia.
Aamuisin hiuksia saa ei kiinni,
itku tullee ei auta edes viini.
Lapsi parkuu; ”ota syliin”,
kipu puree huulta,
vedän perässäni pulkkaa, kohden vastatuulta.

 *

Vaikka olenkin mä käsipuoli,
on se vaatimaton este, huoli.
Japanissa maa järisee ja paukkuu,
lapsi hukassa, koirat pelkoaan haukkuu.
Jossain räjähtää,
savu ilmaan pöllähtää.
Kaduilla ihmiset huutaa on kaikilla hätä – hoppu,
jodit Suomessakin on jo loppu.

 *

Pienet on huolemme täällä,
istun pilkillä ja mietin – meren jäällä.
Mitä oliskaan elämä ilman merta,
sisämaassa ihmettelen joka kerta.
Itämerellä ei hyöky uhkaa,
pohjassansa kantaa silti paljon tuhkaa.
Monta laivaa uponnut on sinne eri maista,
mukanansa tarinat joita ei voi julkaista.

 *

Keinoja meremme avuksi on monta,
kun peset pyykin, muista – fosfaatitonta.
Isäntä! suosi talvisänkeä,
suorakylvöä ja luomuviljelyä.
Pellot viettävät ja eroosio – ne merelle on myrkkyä,
ravinteet jokiin valuvat ollen levän herkkua.
Kuka sinileväpuurossa uida haluaisi,
saati sitten juotavaksi tarjoaisi.

 *

Kohti kotia kun kävelen,
muistan miksi olen onnellinen.
On siellä perhe kultainen,
rakas – kallisarvoinen.

Tervetuloa Itämerelle Louhi!

Kuva: Ilkka Lastumäki

Suomi paransi öljyntorjuntakapasiteettia Itämerellä rakentamalla monitoimialuksen nimeltä Louhi. Se on Suomen 16. öljyntorjunta-alus. Aluksen kotisatama on Upinniemi ja se toimii öljy- ja kemikaali-onnettomuuksien torjunnan lisäksi merivoimien hallinnoimissa tehtävissä kuten sukellustoiminnassa. Aluksella on valmiudet miinojen ja merikaapelin laskuun ja sillä saadaan myös arvokasta tietoa meren tuuli- ja aallokko-olosuhteista. Louhi on Suomen tämän hetkisistä öljyntorjunta-aluksista suurin ja tehokkain. Se on noin 71 metriä pitkä ja sen keruuleveys on noin 42 metriä. Aluksen tankkitilavuus on 1200 m3 ja keruukapasiteetti 156 m3 tunnissa. Arvokas alus on ennen kaikkea rakennettu Suomessa. 48 miljoonan euron investoinnin kotimaisuusaste on noin 90 prosenttia!

Tämä ei kuitenkaan vielä riitä, sillä verrattaessa nykyistä valmiutta tavoitteisiin Suomi, Viro ja Venäjä tarvitsisivat Suomenlahdelle vielä yhteensä noin kuusi Louhen kaltaista, tankkitilavuudeltaan yli 1 000 kuutiometrin torjunta-alusta. Suuri öljyonnettomuusriski Itämerellä johtuu lisääntyneestä laivaliikenteestä ja vaikeista sääolosuhteista. Esimerkiksi tämän kaltaisina talvina jolloin merta peittää jääkansi on onnettomuuden sattuessa öljyn kerääminen erittäin haasteellista. Itämeren öljyntorjunta perustuu sille, että öljy kerätään talteen meren pinnalta mekaanisesti. Menetelmä ei aiheuta ympäristölle lisävahinkoa, toisin kuin monet muut maailmalla käytettävät menetelmät, kuten öljyn poltto tai hajottaminen.

Tulevaisuudessa öljyntorjuntakykyä on hankittava lisää avomeren aallokko-olosuhteisiin, jääolosuhteisiin, rannikon ja saariston mataliin vesiin, huonon näkyvyyden olosuhteisiin sekä uponneen öljyn löytämiseen ja poistamiseen. Tarvitaan tutkimustietoa ja uusien menetelmien kehittämistä öljyn leviämisen estämiseen, öljyn keräämiseen ja kerätyn öljyn välivarastointiin merellä. Tämän lisäksi Suomenlahdelta ja koko Itämeren alueelta puuttuu hätähinaus- ja aluspalojen sammutuskapasiteettia.

Liikenne- ja ympäristöministeriöllä sekä ympäristöministeriöllä on Kotkan saaristoreitille ja Hiittisten alueen reitille 10-vuotisvaltuudet yhteysaluspalvelujen hankkimiseen. Nämä alukset voitaisiin varustaa öljyntorjuntalaitteistoilla.

— — — —

Teknisiä yksityiskohtia aluksesta:

Sukeltajia kiinnostaa aluksen tekniset tiedot jotka on Syken raportissa kuvattu seuraavanlaisesti: ”Yksi tärkeä aluksen tehtävä on toimia vedenalaisen työn tukialuksena. Sukellustoimintaa varten laivalla painepullojen täyttölaitteisto ja peräkannen yhteydessä olevassa työtilassa on paikka ylipainekammiolle. Aluksen hyvä paikallaan pito -ominaisuus on tärkeää vedenalaistöissä. Vedenalaisia robotteja käytettäessä tarvitaan lisäksi aluksen vedenalaista navigointijärjestelmää. Tässä akustisessa järjestelmässä laiva on aktiivinen ”majakka”, jonka suhteen vedenalaisen robotin etäisyys ja suuntima lasketaan.”

Meribiologeja puolestaa lämmittää em. raportin tieto: ”Laivan ympäristön tilaa mitataan sääasemalla, meriveden läpivirtauslaitteistolla ja vedenalaisilla luotaimilla. Aluksella on säätietojen vastaanotin, mutta alukselta voidaan myös lähettää satelliittilinkin välityksellä mitattua säätietoa: ilman lämpötila, meriveden lämpötila, ilman paine, tuulen nopeus, tuulen suunta, aallokon korkeus ja aallokon suunta. Lisäksi märkälaboratorion automaattilaitteistolla tallennetaan aika- ja paikkatietoon yhdistäen laboratorioon johdetun pintaveden suolaisuus-, klorofylli-, sameus-, fykosyaniiniarvoja. Laivan laboratoriossa on myös ohjelmoitava vesinäytteenotin.”

Lähde: Suomen Ympäristökeskus

Anna ideasi Kantasataman suunnitteluun!

Kotkan kaupungin sivuilla tarjotaan mahdollisuus osallistua kantasataman suunnitteluun.  http://www.kotka.fi/
 
Kotkalaisten kannattaisi laittaa aivonystyrät jylläämään ja ehdottaa mitä innovatiivisimpia ekologisia ideoita. Jos ja kun alueesta halutaan tehdä Kestävän Kehityksen alue, niin avuksi tarvitaan kansalaisten tuki.
 
Eli, nyt kaikki villeimmätkin ajatukset ovat sallittuja. Mielestäni tässä vaiheessa ei ole lainkaan hullua ehdottaa viherkattoja joissa kasvaisi kesällä omat tomaatit ja kurkut, tai lämmitysmuotoa jonka energialähteenä toimisi aaltovoima tai läheisten tehtaiden lauhdeveden lämpö. Lisäksi voisi miettiä luonnonvarojen hyödyntämistä viihtyisyyden lisääjänä mm. sadeveden talteenotto ja johdettuna esimerkiksi suihkulähteeksi tai kala-altaaksi sisällä rakennuksissa. Kala-altaasta vesi voitaisiin johtaan kiertoon vaikka niin, että sitä käytettäisiin sellaisissa kohteissa joissa ei tarvita juomakelpoista vettä (esim. wc-pöntön huuhtelu).
 
Katutasojen huoneistot voisivat kesäkaudella toimia Slow Life -tyyppisinä nettikahviloina joissa olisi mukavat säkkituolit ja rauhoittavia lukunurkkia. Kahvilan katutason ikkunoissa julkaistaisiin ”päivän blogi”, runo tai tarina joka on syntynyt kahvilan inspiroivassa ympäristössä. Kahvilassa voisi vaikka ottaa pienet torkut… Se voisi olla tapaamispaikka nuorille ja vanhuksille missä nuoret kirjoittaisivat vanhusten tarinoita ylös tietokoneille ja arvokkaat tarinat saataisiin näin talteen (tämä ei ollut minun idea, vaan kuulin sen eilen kahvihuoneessa). Talvisin, kun kaupunki hiljenee, nämä tilat otettaisiin muuhun käyttöön (esim. asumiskäyttöön tai kokoustiloiksi).    
 
Sitten kannatan ehdottomasti kauppahallia! Masterplanissa on suunniteltu yksi satamahallin rungoista säästettäväksi ja peitettäväksi kasvihuonemuovilla: syntyisi suuri asukkaiden yhteinen palstakasvihuone ja sosiaalinen sisätila talveksikin.  Kauppahallista saisi tuoretta lähiruokaa ja luomutuotteita. Myös käsityöläisillä voisi mielestäni olla siellä tiloja. ALA arkkitehtien Masterplanissa sanotaan myös seuraavaa: ”Osa alueen uusista puista on omenapuita: näistä tehdään alueen oma siideri, jota tarjoillaan Siideritalo-ravintolassa Kantasataman sydämessä”. Vilkas mielikuvitukseni rupesi laukkaamaan ja mietin kuinka lähialueen asukkaat voisivat tuoda ylisuurista omenasadoistaan osan panimolle ja vastalahjaksi saisivat siiderikuponkeja ravintolaan. Ainakin Katariinassa on joka syksy ylitarjontaa omenista ja niitä tarjoillaan koreissa porttien pielissä… Tämä voisi toimia…    
 
Toivottavsti sain myös sinut inspiroitua ja laittamaan oman ideasi nettisivujen kautta menemään kaupunkisuunnitteluun! Tähän tarvitaan Vihreää voimaa! (joka on muuten mun uusi slogan :))